sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Pääsiäiskuulumisia

Jännä juttu, miten kynnys kirjoittaa kasvaa aina mitä kauemmin on päivittämättä. Sain vihdoin ja viimein kamerani huollettua, ja voitte kuvitella kuinka kovassa käytössä se on nyt pääsiäisen aikaan ollut kun ilmatkin on olleet mitä parhaimmat! Lova oli koko viime viikon hoidossa Tampereella ja tämä viikko ollaankin lomailtu Tampereen lisäksi Lahdessa. Kiirettä on taas pitänyt mulla koulun kanssa ja vielä toukokuun loppuun asti riittää hommia. Onneksi tässä on kevään mittaan tiedossa kaikkea kivaa. :)

Möllikokeeseen en valitettavasti jaksa enää palata vaikka kovasti lupailin, joka tapauksessa saatiin kakkostulos sieltä. Sellaisia tokouutisia meillä kuitenkin on, että meidät valittiin Keski-Suomen kennelpiirin nuorten koirien tokorinkiin! Tosi hieno juttu ja olen tästä tosi innoissani. Jyväskylässä tuntuu olevan todella vähän tokotoimintaa (ei ole oikein seuraa, joka järjestäisi koulutusta), enkä ole jaksanut tuppautua kenenkään porukkaan treenailemaan. Ollaan siis treenattu tosi paljon yksinään, johon toivottavasti tulee nyt muutos valmennusryhmän myötä. :)





Lova on ilmoitettu viikon päästä olevaan viidenteen avoimen luokan kokeeseensa, jonka todella toivon olevan se viimeinen avokoe! Ihan omaan piikkiin on menneet nuo aiemmat tulokset, kun en ole treenannut. Meillä on monta asiaa, jotka haluan korjata tai opettaa uudelleen, mutta haluaisin vain sen TK2 pois alta, jotta voisimme jäädä rauhassa kisatauolle. Edestä sivulle siirtymisen otin kuitenkin käsittelyyni nyt, koska se hyppy sivulle oli ihan järkyttävä. :D Opetin siis Lovan kiertämään takakautta sivulle. Vielä en tiedä, otanko sen luoksetulossa lauantaina suoraan takaakiertämällä sivulle vai ensin eteen. Vähän on vielä hiottavaa, kun tyttö ei meinaa malttaa katsoa oikeaa perusasennon paikkaa takaa kiertäessä.

Viikon päästä sunnuntaina mennään MH-luonnekuvaukseen, jonne tuleekin kaikki Hyyperit Novaa lukuunottamatta. Kivaa nähdä siskojenkin kuvaukset! Pelkäsin jo hetken, että Lova aloittaisi juoksut juuri ensi viikonlopuksi kun joku aika sitten merkkaili niin kovasti, mutta enää ei ole merkkejä ilmassa. Pohjavilla on tippunut kokonaan, mutta vielä irtoaa karvaa kyllä ihan kiitettävästi.



Huomenna koittaa taas paluu arkeen ja Jyväskylään. Ensi viikko sisältää vielä pientä fiilausta tokorintamalla ja fiiliksen hakemista, sekä paljon lenkkeilyä keväisessä luonnossa. Hyyperit täyttääkin lauantaina jo kaksi vuotta, mihin tää aika oikein menee?!

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Tokomasentelua

Tiedättekö kun joskus innostuu jostain asiasta niin, että ajatukset on yksinomaan siinä tietyssä jutussa eikä muihin asioihin jaksaisi panostaa ollenkaan? Mulla tuntuu olevan aina joku yksi asia, mihin keskitän kaikki voimavarani kerralla. Vähän niin kuin pentu- tai matkakuume. Mikään muu ei kiinnosta eikä oikein pysty muuhun keskittymäänkään. Mulla on viime aikoina ollut ajatukset aika lailla omissa crossfit- ja luistelutreeneissä, ja olen kärsinyt jonkin asteisesta tokomasennuksesta jo pidemmän aikaa. Blogin päivittäminen ei suoraan sanottuna ole käynyt mielessäkään, kunnes eilisen möllitokon jälkeen innostus lajiin tuntui taas vähän nostavan päätään. Ja oli pakko päästä päivittämään kuulumiset! :)

Viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut paljon päivittämisen arvoisia asioita. Me ollaan käyty kokeilemassa doboa, tokoilemassa Amazeme-porukan kanssa Kana-Areenalla ja pyörähdetty möllikokeen lisäksi yhdessä virallisessakin tokokokeessa. Agilityryhmä vaihtui kerta heitolla ja sen myötä myös kouluttaja. Aksailutkin on jääneet sen verran vähälle, että epäilen suuresti meidän mahdollisuuksia korkata kisat kesän aikana. 


Mutta palataanpa siihen Lempäälän kokeeseen, joka järjestettiin SDP:llä 8.3. Mun tokomasennus oli huipussaan, mutta ilmoittautuessani ajattelin, että tässä on vielä kuukausi loistavaa reeniaikaa ennen koetta, kyllä se sieltä tulee! No eipä tullut, käytiin treenaamassa tasan kerran, kaksi päivää ennen koetta. Yritin taas ajatella positiivisesti, että "no ainakin Lova on kokeessa innosta piukeana ja keskittyy täysillä muhun ja yhdessä tekemiseen, kun ei ole päässyt aikoihin tokoilemaan". Siinä olin ihan oikeassa, että toinen ei housuissaan meinannut pysyä kun oli niin kivaa, mutta keskittymisestä ei ollut tietoakaan. Ekan nollauksen jälkeen mua kuitenkin vaan nauratti Nuutin touhotus ja vedettiin loppu ihan lekkeriksi. Siinä vaiheessa ajattelin vaan, että ykkönen meni jo joten muulla ei väliä. :D Harmi ettei koetta tullut videoitua... Tuomarina kokeessa oli Harri Laisi.

1. Paikalla makaaminen 9
Piilo oli Lovasta katsottuna vähän vasemmalla, joten Nuutti käänsi rintamasuuntaa vähän sinne päin. Siitä vähennys, muuten kuulemma makasi rauhallisesti.

2. Seuraaminen 9
Ei mitään muistikuvaa... Varmaan vähän nälppi ja täyskäännös väljä?

3. Maahanmeno 10

4. Luoksetulo 0
Meidän uusi murheenkryyni. Tiesin jo Lovan jättäessä istumaan, että se ei siellä tule pysymään. Kääntyessäni tyttö kyyhötti paimennusasennossa puolessa välissä matkaa ja liikkurin käskystä syöksähti eteeni. Taaskaan ei malttanut odottaa minun käskyä, vaan liikkurin käskystä hypähti sivulle. Huoh... :D

5. Seisominen 0
Maahanhan se taas painui... Harmi, tätä kun ei ole sekoittanut enää tosi pitkään aikaan!

6. Noutaminen
En kyllä muista enää, oliskohan ennakoinut sivulletulon tai sitten hyppäs sen ja jäi vinoon?

7. Kauko-ohjaus 6
Mimmi ennakoi jokaisen käskyn! En tainnut sanoa käskyn käskyä koko liikkeen aikana, Lova kuuli sen liikkurin kyltin kääntymisen ja vaihtoi asentoa toki aivan täydellisen hienosti joka kerta. :D Ai miten niin tarvitaan treeniä liikkurin kanssa...

8. Estehyppy 8
Tässä se tais tulla eteen vinoon ja hypähtää taas sivulle tai jotain? En muista...

9. Kokonaisvaikutus 8
Tuomari kysyi, että mihin sillä on kiire. :) Muuten tykkäsi kovasti työskentelyinnosta ja siitä, kuinka tykkää tehdä töitä kanssani.

Pisteitä kertyi yhteensä 126, 3-tulos. Koko koe meni täysin omaan piikkiin. Note to self: lahjattomat todellakin treenaa! Tämä koe kuitenkin opetti paljon. Lovan ilme ja se tekemisen halu oli juuri sitä mitä olen kaivannut! Nyt se vaan oli liian innoissaan eikä keskittynyt, joten tuo ilme yhdistettynä keskittymiseen ja tarkkaan työskentelyyn on se, mihin pyritään. Oli kiva huomata, kuinka mulla oli hyvä fiilis kokeen jälkeen eikä kolmostulos harmittanut tippaakaan, kun taas edelliseen ykköstuloksen kokeeseen en ollut ollenkaan tyytyväinen. Niin se vaan on, että tärkeintä ei ole voitto vaan yhdessä tekeminen - se, että meillä on hauskaa yhdessä! Ja Lempäälässä meillä todella oli. <3

Jotta tästä ei tule ihan järkyttävä kilometripostaus, jota kukaan ei jaksa lukea, säästän möllitokon raportin seuraavaan kertaan. Hain Keski-Suomen kennelpiirin nuorten koirien tokorinkiin Lovan kanssa, ja näyttökoe ryhmään on ensi lauantaina. Kokeessa suoritetaan alokkaan paikkamakuu, seuraaminen taluttimetta, suora luoksetulo, noutaminen/kapulan pito sekä yksi vapaavalintainen liike. Lisäksi arvioidaan kokonaisvaikutelmaa. Noista liikkeistä tällä viikolla vielä yritetään viilata seuraamista ja luoksetuloa, pitäkää meille peukkuja! :) 

Ps. Kamera on odottanut huoltoon pääsyä jo pitkään, joten uusia kuvia ei ole hetkeen tiedossa. :( Oikein ahdistaa lenkillä kun aurinko paistaa enkä saa räpsittyä kuvia! Tässäkin postauksessa siis vanha kuva talvelta.

perjantai 31. tammikuuta 2014

Kuule kun ei se arki pyöri sillä tavalla että kaikki turhautuu...

Lovalla oli eilen ensimmäinen oireeton päivä. Pahin vaihe meni suunnilleen vuorokaudessa ohi, sunnuntaina yskiessä ei tullut enää limaa ulos. Pari-kolme päivää tuli vielä rajumpia yskäkohtauksia, mutta tyttö oli jo selvästi pirteämpi ja kantoi jo leluja eteeni. Ehkä keskiviikon tienoilla yskiminen sisällä loppui lähes kokonaan, mutta ulkona sitä esiintyi Lovan innostuessa ja  vetäessä. Loppuajan eiliseen asti vielä tuli yksittäisiä yskähdyksiä ulkona ja nenä vähän vuoti, mutta muuten tyttö on ollut reipas ja vaatinut paljon huomiota.

Touhuaminen on rajoittunut lähinnä sisälle, koska lenkit ovat todella lyhyitä ja Lova kiihtyy ulkona nyt hirmuisesti. Tyttö on saikkunsa aikana unohtanut hihnakäytöstavat täysin ja kauhoo kuin hullu eteenpäin koko lenkin. Kaikki juoksijat, pyöräilijät ja toiset koirat on kytättävä, vinguttava ja haukuttava. Todella rentouttavaa siis... :D Lova on nyt ymmärrettävästi tylsistynyt elämäänsä ja muistuttaa mua asiasta piippaamalla jatkuvasti. Olen koittanut keksiä sille tekemistä useita kertoja päivässä: me leikitään, piilotetaan ja etsitään nameja, treenataan temppuja ja opetellaan uusia, syödään herkkuluita (Lova syö:)), kotitokoillaan ja pidetään hellyyshetkiä venytellen ja hieroen. Silti se piippaa. Jos joku miettii, että mitä bortsulle tapahtuu kun se ei saa riittävästi aktiviteettia, niin tervetuloa meille katsomaan ja todistamaan, että bordercollie on kuin onkin työkoira henkeen ja vereen!

Kotitokoilu tuntuu olevan Luutille se, mikä vie eniten mehut. Me ollaan treenattu perusasentoa ja siinä takapään käyttöä askellettaessa eri suuntiin, kapulan pitoa ja kaukoja. Kaukoissa alkaa olla se ongelma, että ei pystytä enää edistymään niissä ilman avustajaa. Istu-maahan/maahan-istu sujuu ongelmitta, mutta seisominen tuottaa hankaluuksia. Lova osaa nätisti nousta seisomaan kummastakin asennosta liikuttamatta takajalkojaan jos olen ihan sen edessä. Heti kun astun askeleen kauemmas, se nousee niin, että tulee seisomaan ihan kiinni muhun. Tässä tarvisin apuria pitämään käsiä sen takatassujen päällä, jotta tyttö vain hoksaisi mikä on jutun juju. Tämä tulee siis työn alle heti kun saan jonkun kaverin reenaamaan meidän kanssa. :) Toinen juttu missä ei päästä yksin eteenpäin, on selän päälle kiipeäminen. Lova kiipeää selkääni niin, että sen tassut on olkapäilläni, mutta se ei kerta kaikkiaan nosta takatassujaan selän päälle.

Viime viikolla päätin sitten käydä ostamassa pikkupotilaalle sen ihkaensimmäisen (ja varmaan viimeisen) älypelin ajan kuluksi. Myyjän avustuksella päädyin melkein vaikeimpaan kaupasta löytyvään peliin, Dog Twisteriin. Pelin ideana on ensin nostaa luupalikat pois, jotta kolmion malliset palat saadaan liikkumaan ja niiden alta paljastuvat namit syötyä. Lova on ehdottomasti tassukoira, se yrittää aina ensin saada raapimalla haluamansa. Siksi ajattelin, että tämä voisi olla vähän haastavampi, kun ensin luut pitää nostaa pois.



Ekalla pelikerralla en tajunnut ottaa aikaa, mutta varmaan jonkun vartin verran Nuutti tämän kanssa touhusi. Ensin se koitti raapimalla saada namit vempaimesta esille, mutta aika äkkiä se hoksasi nostella luita. Kolmiopalojen siirtely ei ollutkaan sitten niin helppoa, vaan Lova yritti Kongin kanssa pelaamisesta tuttuun tapaansa heitellä peliä ja kääntää sitä ympäri.



Nyt kun ollaan kolmesti pelattu, Lova nostaa järjestäen luut ensin pois ja alkaa sitten tökkiä tai raapia noita kolmiopalasia. Viime kerralla aikaa meni enää kahdeksan minuuttia, joten eipä tuosta nyt kovin kauaksi aikaa iloa ole. :D Miinuspuolena näissä on myös se, ettei koiraa voi jättää vahtimatta pelin kanssa touhuamaan. Vaikka Lova aikalailla on tajunnut pelin idean ja saa luultavasti kerta kerralta luukut nopeammin tyhjäksi, on se hauskaa ajanvietettä tytölle. Niin sen silmät kirkastuu ja alkaa kahdella jalalla tanssiminen kun pelin ja namit ottaa esiin. :) Nää pelit on kyllä sen verran kalliita ja ainakin noin fiksulle koiralle suht "kertakäyttöisiä", että tämä taisi jäädä viimeiseksi ostamakseni peliksi. Investoidaan vaikka erilaisiin Kongeihin ennemmin. :) Tuleeko kenellekään mieleen jotain ihan ylitse muiden aktivointilelua? Tämän lisäksi meillä on siis vain perus Kong käytössä, mikä on varsin näppärä ja mieluinen kapistus.



Nyt kun oireet on loppuneet, päästään vihdoin pidentämään lenkkejä ja jatkamaan tokoiluja. Jos ei vielä ole tullut selväksi, niin voin kertoa, että tässä ei ole ollut pelkästään koiran pää koetuksella. Päätin tammikuun alussa, että aletaan käydä viidesti viikossa aamuaerobisina tunnin kävelylenkkejä heti sängystä noustuamme. Pari viikkoa ehdimme tätä toteuttaa ja sain rytmin kivasti päälle, niin sitten tuli tämä... Kerrankin kun olisi itse täydessä iskussa ja valmis uhmaamaan jopa noita mulle aivan liian korkeita pakkaslukemia! Yksin en kerta kaikkiaan pysty lähtemään lenkille kun toinen jää surkeana napittamaan sängylle. Karanteenikin tuottaa suurta päänvaivaa, kun en voi ottaa Lovaa ensi viikonloppuna Tampereella siskolleni yöksi ja kaikilla muillakin luottohoitajillani siellä on koiria. Tää on kyllä rasittavin tauti... :(

lauantai 18. tammikuuta 2014

Kennelyskä tuli kylään

Jaloissa makaa tällä hetkellä väsynyt ja huonovointinen pieni bordercollie. Pikkuinen pyrkii syliin ja mahdollisimman lähelle aina kun sillä on joku hätänä, joten sen oloa on helppo seurata sen mukaan. Eilen aamulenkillä Lova alkoi kovasti yskiä ja kakoa, mutta sisällä tätä ei esiintynyt ollenkaan. Seuraavalla lenkillä sama juttu ja pelkäsin jo pahinta, mutta koska sisällä koira oli normaali, ajattelin, että kylmä ilma ja pakkanen kävi sen kurkkuun. Yöllä kolmen jälkeen heräsin sitten siihen, kun Lova alkoi taas yskiä rajusti ja oksensi limaa. Sitä vaan jatkui ja jatkui, ja yöunet jäivät molemmilla todella vähälle. Jossain välissä Lova hyppäsi viereeni peiton alle nukkumaan, mitä se ei koskaan tee.

Tänään sama meno on jatkunut ja Lova vain nukkuu jos ei yskitä. Ulos lähti kyllä reippaasti, mutta ruoka meni aika takkuillen alas. Toivottavasti ei nyt pahemmaksi mene, onneksi mulla sattui olemaan ehkä vuoden tylsin viikonloppu tiedossa muutenkin koulujuttujen parissa kotona. :) Harmittaa kovasti, että joudutaan taas pitää taukoa treeneistä, ja myös ensi viikkoinen startissa pysymis kurssi peruuntui osaltamme. Se olis ollut meille tosi tärkeä, mutta eihän näille mitään voi. Tärkeintä, että pikkuinen tulee kuntoon nopeasti!

Lova aloitti nyt myös jälleen kerran turkin pudottamisen. Harmi etten ole ottanut noita turkin putoamis kausia tarkemmin ylös, olis mielenkiintoista seurata miten se tarkkaan ottaen menee. Mutta nähtävästi aina juoksujen jälkeen pudottaa.

Torstaina käytiin vielä agilityreeneissä, ja vitsi että meni kivasti! Lovalla on ollut vähän vaikeuksia maksikorkeudessa olevan renkaan kanssa, mutta torstaina saatiin se menemään jo oikein hienosti. Tehtiin myös muutaman kerran puomia, ja hienostihan se ottaa kontaktin ainakin alustan kanssa. Alustasta pitäiskin nyt alkaa pyrkiä eroon vaikka pienentämällä sitä. Loppuun tehtiin muutaman kerran pientä hyppy-hyppy-putki-putki sarjaa, joka meni kaikin päin yllätyksekseni täydellisesti. :) Otin nyt Lauran innoittamana kisalisenssin tälle kaudelle, jospa loppukesästä päästäis korkkaamaan viralliset radat. Saa nähdä kuinka edistytään!


tiistai 7. tammikuuta 2014

Loppiaiskoe ja ajatuksia motivoinnista

Niin me kotiuduttiin Lupsan kanssa sunnuntaina takaisin Jyväskylään, mutta onneksi arki ei ala vielä viikkoon! Tämä viikko saadaan vaan köllötellä viltin alla ja katsella leffoja kaikessa rauhassa teekuppi kädessä. Lupsakin on tuntunut nämä pari päivää väsyneeltä ja lähinnä nukkunut sängyllä tai verhon takana. Eipä kyllä ihme, kun Lahdessa se ei tunnu nukkuvan kunnolla koskaan, koko ajan pitää vahtia vähintään kolmen ihmisen liikkeitä ja isoa omakotitaloa. Lahtiloma olisi varmaan jatkunut vielä tämän viikon jollei kaikki treenit täällä olisi jatkuneet, mutta toisaalta ihanaa vaan olla omassa rauhassa kiirehtimättä mihinkään. :)



Me käytiin eilen kokeilemassa onneamme kolmannessa avoimen luokan kokeessamme Pieksämäellä, joka osoittautui oikein näppäräksi koepaikaksi. Ehdottomasti helpompi paikka häiriön kannalta kuin vaikkapa Lempäälä, ja paikkamakuun piilokin oli suoraan koirien edessä oleva lakana, kun Lempäälässä mennään yleisön ohi koko hallista ulos piiloon. Tänne ehdottomasti uudestaan!

Meidän koe oli mielestäni parempi kuin edellinen koe lokakuussa, vaikka pisteitä kertyikin vähän vähemmän. Me ollaan kovasti harjoiteltu sivulletuloa, ja olen yrittänyt tehdä perusasennosta superkivan jutun. Treeni on tuottanut tulosta, eikä siirtymissä sivulletulosta puhumattakaan ollut eilen mitään ongelmaa. Huh! Palkattomuutta täytyy nyt ihan tosissaan alkaa harjoitella, sillä Lova tuntui hieman kyllästyvän hommiin kun palkkaa ei alkanut kuulua. Onneksi pisteitä kertyi kuitenkin ykköstulokseen riittävät 167,5. Ekaa kertaa kukaan ei ollut kuvaamassa suoritustamme, joka ehkä osaltaan helpotti omaa jännitystäni.

1. Paikalla makaaminen 10

2. Seuraaminen
Alussa Lova edisti kovasti ja oli aika väljä, meinasin jo sanoa toisen käskyn, mutta onneksi korjasi itsestään. Lova näykki kuulemma koko ajan edelleen, vaikka en itse sitä huomannut. Täyskäännöksistä sain palautetta, että ne olivat U:n muotoiset eikä tarpeeksi jyrkät. Täytyy nyt miettiä opetanko sen uudestaan eri tavalla... Perusasennoissa ei ollut ongelmia, hurraa! :)

3. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10

4. Luoksetulo 9
Ennakoi vähän toista luoksetulokäskyä pysäytyksen jälkeen, muuten tosi hieno.

5. Seisominen seuraamisen yhteydessä 9
Tästä en yhtään muista mistä vähennys tuli?

6. Noutaminen 6,5
Toinen oli niin innoissaan kapulasta että peppu nousi jo heittovaiheessa, onneksi odotti lupaa lähteä perään. Kapulan nostettuaan vielä tiputti sen ja toi huonolla otteella nätisti eteen.

7. Kauko-ohjaus 7
Tarvittiin kaksoiskäsky jätön maahanmenoon ja tokaan istumiseen, huoh... :D

8. Estehyppy 6
Lova jäi liian lähelle estettä, joten kolautti siihen hypätessään takaisin. Jostain syystä tarvittiin kaksoiskäsky edestä sivulle siirtymiseen.

9. Kokonaisvaikutus

Tuomarina toiminut Riikka Pulliainen kehui kovasti pienen työmotivaatiota ja halua tehdä mun kanssa töitä. Kyllähän se haluaakin tehdä, mutta palkattomuus tekee sen joko epävarmaksi tai sitten se vaan turhautuu, kun palkkaa ei kuulu. Kaksoiskäskyihin ei juuri ole Lovan kanssa ennen tarvinut turvautua. Tosin reeneissä vaadin tyttöä tottelemaan heti ekalla käskyllä, ja jos ei onnistu, otetaan koko liike alusta. Mutta niihin ja tuohon yli-innokkaaseen noutoon kaatui tämä koe.


Mulla on vähän sekavat ajatukset tuosta kokeesta. Vaikka itselleni olikin tärkeintä saada se ykköstulos vaivattomalla työskentelyllä, ei tuollaiset pisteet hirveästi mieltä lämmitä. Haluaisin nähdä myös kokeessa sen super innokkaan ja työskentelytarmoa uhkuvan särmän koiran, joka mulla on treeneissä. Ekassa kokeessa se oli mukana, koska ei vielä tajunnut, ettei saa palkkaa tekemästään työstä. Olispa tokokin Lovalle sellainen laji, joka palkkaa sen itsessään. Mun mielestä Lovalla ei erityisemmin ole halua miellyttää mua, vaan se tekee töitä itselleen. Se rakastaa tehdä töitä oli se sitten mitä hyvänsä ja palkkautuu niin ruualla kuin leikillä, mutta jos palkkaa ei kuulu, se selvästi turhautuu. Turhautuminen ilmenee ääntelyllä (haukkuminen tai "uriseminen") ja muilla sijaistoiminnoilla kuten haistelulla ja lumen syönnillä. Suoraan sanottuna en tiedä, johtuuko turhautuminen epävarmuudesta vai siitä, että sitä ottaa päähän palkattomuus. Tällä hetkellä epäilen jälkimmäistä.

Pulliainen kehotti meitä kokeeseen osallistujia käyttämään paljon sosiaalista palkkaa ja mahdollisesti myös jotain palkkatemppua, jos sellainen oli opetettu. Lova on sen verran tosikko, ettei se perusta ylenpalttisesta riekuttamisesta, vaan alkaa haukkua ja näykkiä. Olen monesti käyttänyt sillä "palkkana" ennen varsinaista palkkaa ympärikieputtamista, ja tätä kokeilin nytkin, mutta ei se ihan toiminut. Mitenköhän tempun voisi varsinaisesti opettaa tuollaiseksi palkkatempuksi? Lova tuntuu tarvitsevan jonkinlaista nostatusta liikkeiden välissä, mutta tosiaan tuo riekuttaminen ei onnistu.

Periaatteessa Lova tekee siis kaikki liikkeet keskittyneesti ja kivasti, mutta siitä puuttuu se tietty ilme ja innokkuus, mikä sillä on treeneissä. Jotta pisteet nousisivat lähemmäs kahtasataa, pitäisi meidän tämän asian lisäksi saada kuntoon vielä:

- seuraaminen (nälppiminen pois, käännökset tiukoiksi)
- kaukot (suoritusvarmuus)
- hyppy (kauemmas esteestä)

Selailin taas koekalenteria ja otin ylös muutaman potentiaalisen tammi- ja helmikuulta, mutta nyt on sellainen olo, että me tarvitaan enemmän aikaa treenaamiselle. Enemmän treenejä varsinkin liikkurin kanssa, vaihtelevia palkkaamattomuustreenejä ja paljon, paljon motivointitreeniä, jotta musta tulisi Lovalle entistä parempi työkaveri. Mä en tällä hetkellä ole sille se maailman paras juttu kaikissa tilanteissa, joten ihan niitä "pentujen" häiriötreenejäkin tarvitaan kovasti. Tähtäimessä olisi siis Pieksämäen koe 29.3., johon mennessä pitäisi olla tehtynä myös pari kokeenomaista harjoitusta.

torstai 2. tammikuuta 2014

Out with the old, in with the new

Me ollaan Lovan kanssa vietelty lomaa Lahdessa jo parisen viikkoa. Sunnuntaiaamuna pitäisi ajella takaisin Jyväskylään, sillä maanantaina mennään Pieksämäelle metsästämään toista AVO1-tulosta. Hyppyä ei olla tehty ollenkaan sitten viime kokeen, joten ajattelin käydä Jattilassa sitä vähän tytölle muistuttelemassa... Muutenkin meidän kaikki treenaaminen on ollut tauolla juoksujen alkamisesta lähtien. Ollaan me kotona tehty jotain pientä ja lenkillä otettu lennosta seuraamista erilaisilla kuvioilla, mutta tosi vähäistä kaiken kaikkiaan. Maanantain koe jännittää hurjasti, etenkin paikkamakuu, jota sitäkään ei olla tehty kertaakaan viime kokeen jälkeen. Miksei ole taas voinut treenata, huoh... Toisaalta uskon, että tauko on tehnyt hyvää Lovan työskentelyilmeelle ja tarmolle, joka toivottavasti näkyy kokeessa suurena intona työn tekoon (keskittymistä unohtamatta). :)

Tämän postauksen ideana oli tehdä jonkinlaista katsausta vuonna 2013 saavutettuihin tavoitteisiin sekä tarkastella uusia tavoitteita alkaneelle vuodelle. Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen viime vuoden saavutuksiin. Päällimmäisenä on mielessä niinkin arkinen juttu kuin hihnakävely, jonka Lova on kuin taikaiskusta sisäistänyt tämän Lahden lomamme aikana! Se ei vedä juuri ollenkaan, minkä johdosta olen jaksanut tehdä sen kanssa paljon pidempiä lenkkejä ja ennen kaikkea tosi hyvällä mielellä. :) Myös koirien ohitukset alkavat pikkuhiljaa sujua nätimmin, sen kuntoon saamisen voisikin ottaa tämän vuoden tavoitteeksi.

Tokossa tavoitteena oli korkata alokasluokka, jonka teimmekin heinäkuussa saaden heti ykköstuloksen. Kokemusta tokokokeista karttui vielä kahden avoimen luokan kokeen verran, joista toisesta saatiin ensimmäinen AVO1-tulos. Tokon osalta tavoitteet ylittyivät siis huimasti!

Agilityn osalta tavoitteita ei sen kummemmin asetettu, tarkoitus oli vain päästä hyvään alkuun lajin parissa. Hyvään alkuun totisesti päästiinkin, ja nyt Lova osaa lähes kaikki esteet (lukuunottamatta pöytää, jota ei olla koskaan tehty, epävarmoja myös vielä kepit, rengas ja pussi). Lova on osoittanut hurjasti potentiaalia tässäkin lajissa, joten innolla lähdemme agilityn parissa uuteen vuoteen!

Haku loppui osaltamme valitettavasti siihen, kun muutimme pois Tampereelta. Tarkoitus oli syksyn aikana käydä Tampereella hakuilemassa vähintään kerran kuussa, mutta se ei käynytkään ihan niin helposti kuin kuvittelin. Tavoitteita ei tosin oltu asetettu sen kummemmin, mutta hienosti me edettiin lajissa ja Lova alkoi saada juonen päästä kiinni.

Näyttelyistä varovaisena haaveena oli napata serti, joka jäikin vain haaveeksi. :) Näyttelysaldona vuodelta 2013 oli 2xERI ja 5xEH. Hienoin saavutus oli ehdottomasti erikoisnäyttelyn junioriluokan kolmas sija erinomaisella yhdeksäntoista junnunartun joukosta.

Muista lajeista kokeilimme kesällä flyballia, canicrossia ja frisbeen heittelyä, jotka kaikki osoittautuivat hurjan hauskoiksi jutuiksi. Terveyspuolelta kävimme luustokuvissa syksyllä saaden terveen paperit.

Yleisesti vuosi 2013 oli mulle jälleen suurta muutosten aikaa. Kouluun pääseminen oli huikeaa, mutta sopeutuminen Jyväskylään on ollut hidasta. Kaikki asiat (koulu, työt, harrastukset, kaverit jne.) on siellä todella hyvin, mutta kaupunki ei vain tunnu vieläkään omalta. Jos kevään tai kesän aikana löytäisin meille vähän isomman ja kivemman kämpän, voisi Jyväskyläkin alkaa tuntua enemmän kodilta. Uusi ihana koti olisi siis omissa haaveissani tälle keväälle. :)



Entäpä sitten ne uudet tavoitteet vuodelle 2014?

Toko: TK2 kesään mennessä ja loppuvuodesta osallistuminen voittajaluokan kokeeseen.

Agility: Kaikki esteet varmoiksi, lähdössä pysyminen (!!!), ohjauskuvioita tutuksi, hyppytekniikkaa paremmaksi ja pidempien ratojen harjoittelua. Alkuvuodesta osallistuminen oman seuran joukkuekisoihin treeniryhmän kanssa, ja jos kaikki edelläolevat saadaan hyvin kuntoon, möllikisoja enemmänkin. Varovaisena haaveena myös virallisiin kisoihin osallistuminen, mutta se vaatii vielä paljon töitä.

Haku: Mahdollisimman paljon treeniä. Kaikki riippuu täysin siitä, kuinka paljon pääsemme metsään.

Näyttelyt: Pyörähdetään ihan korkeintaan parissa virallisessa, tavoitteena saada kehäkäytös kuntoon ja lisää niitä erinomaisia. ;) Nyt annetaan tytön kasvaa ja kehittyä rauhassa ja keskitytään ihan muihin hommiin. Kehäkäytöstä treenaillaan myös mätsäreissä kevään ja kesän mittaan.

Muita suunnitelmia olisi
- BH-koe syksyllä
- MH-luonnekuvaus keväällä
- Flyball-kisaan osallistuminen Voittaja-näyttelyssä
- Mahdollisesti kokeilla verijälkeä

Tällaisia tavoitteita harrastuspuolelle! Fannin osalta jälleen toivotaan tervettä ja reipasta vuotta, toki sitä myös Lovalle. Nyt me lähdetään reenailemaan sitä maanantain koetta varten vähän sivulletuloa ja ihan varovasti palkkaamattomuutta, toivottavasti kenttä on tyhjänä. :)

Iloa ja onnea vuodelle 2014 kaikille! <3

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Pohjoismaiden Voittaja -13

Lova ei sentään tuota titteliä nimensä eteen saanut, eikä sitä metsästämään Messariin lähdetykään. :) Messari on mulle sellainen pakollinen jokavuotinen tapahtuma, johon mennään tapaamaan tuttavia, ihastelemaan kauniita ja taitavia koiria, shoppailemaan ja nauttimaan tunnelmasta. Kaikkea tätä se oli tänäkin vuonna!

Me oltiin paikan päällä siis lauantaina. Ajeltiin Lovan kanssa Lahteen perjantaina, ja aamuvarhain seuraavana päivänä lähdettiin huristelemaan kohti Helsinkiä isäni kanssa. Bortsujen kehä alkoi jo yhdeksältä, ja koska halusin ehtiä harjoittelemaan kehässä Lupsan kanssa, olimme paikalla jo ennen puolta yhdeksää. Alkukaahotuksen jälkeen liike tasaantui, ja jäimme hyvillä mielin odottamaan omaa vuoroamme. Vähän jännitin Lovan käytöstä juoksuista johtuen, mutta ihan turhaan! Edellä juoksevalla Rilla-siskollakin sattui olemaan juoksut, mutta siskokset vähät välittivät toisistaan. Ilman juoksuja tytöt olisivat todennäköisesti laittaneet painit pystyyn Messarin lattialla. ;)

Maiju ja Tilda osallistuivat Tamskin joukkueessa flyball-kisaan, joten suuntasin kymmeneltä Areenalle kannustamaan parivaljakkoa. Tamskin joukkue tsemppasi hienosti, vaikka tällä kertaa tulos ei riittänytkään jatkoon pääsemiseen. Touhu näytti kyllä niin kivalta, että oikein alkoi harmittaa, ettei päästy Lupan kanssa mittelöihin osallistumaan tänä vuonna. Kesän flyball-kokeilut menivät sen verran kivasti, että harkitsin syksyllä ilmoittautumista kisaan, mutta koska emme olisi päässeet joukkuetreeneihin juuri koskaan ennen Messaria, päätin luopua ajatuksesta. Jospa ensi vuonna sitten.. :)

Vihdoin puolen päivän tienoilla tuli meidän vuoro mennä kehään. Lova oli ihanan rauhallinen ja sitä oli vaihteeksi oikein ilo esittää! Kerrankin ei tarvinut jarrutella sen menoa, vaan askel pysyi nätisti ravissa löysällä hihnallakin. Tuomari oli oikein miellyttävä tanskalainen herrasmies Morten Matthes, joka arvosteli jokaista koiraa aika kauan ja perusteellisesti. Musta tuntui kuitenkin heti alkuun, ettei hän oikein pitänyt Lovasta, koska ei katsonut sen liikkeitä yhtä tarkkaan kuin monen muun (ja tässä vaiheessa olin nähnyt hänen arvostelevan jo aika monta koiraa! :D). ERIä oli jaettu tähän mennessä suurimmalle osalle koirista. Lova oli tuomarin mielestä tällä kertaa erittäin hyvä, ja arvostelu näytti tältä:

"Feminine girl with good head & expression, but quite round in eyes. Well set & carried ears. Good neck. Level back. Good chest. Very forward placed shoulder. May not be longer in loin. Good bone. Good hind angulation. Not in full coat today. Could have more reach in front movement. Hind movement is quite nice." NUO EH

Suom. "Feminiininen tyttö, jolla hyvä pää ja ilme, mutta hieman pyöreät silmät. Hyvin asettuneet ja kannetut korvat. Hyvä kaula. Tasainen selkä. Hyvä rinta. Hyvin eteen sijoittuneet olkapäät. Lantion ei tulisi olla enää pidempi. Hyvä luusto. Hyvät takakulmaukset. Ei täydessä turkissa tänään. Voisi olla enemmän pituutta etuliikkeissä. Aika kivat takaliikkeet." EH

Sijoitustakaan ei tytölle tällä kertaa tipahtanut, vaikka päästiin kilpailuluokkaan. Aika samoja juttuja on arvosteluissa viime aikoina lukenut, ja viikonloppuna päätin, että nyt on turha näyttelyitä kiertää. Ihan totaalitaukoa en kyllä julista, jos johonkin sopivaan paikkaan sattuu oikea tuomari ja siihen aikaan vielä Lovalle turkki päälle niin miksei lähdettäisi kokeilemaan. Mutta muuten antaa tytön kasvaa ja kierretään vaikka keväällä mätsäreitä kehäkäyttäytymistä harjoitellen. :)



Ostettavaa Messarissa olisi tietysti ollut vaikka kuinka ja paljon, mutta päätin pitää lompakon nyörit tiukalla. Lupsa sai kaipaamansa BackOnTrackin, mutta muutin mieleni viimehetkillä ja päädyin perusloimen sijasta verkkoloimeen. Myyjä sai mut vakuuttumaan siitä, että se on meidän tilanteeseen käytännöllisempi ostos. Myyjä myös mainitsi Lovan takkikammosta kertoessani, että moni takkeja vihaaja koira suorastaan tykkää verkkoloimesta. Naurahdin epäuskoisena että tämän tytön kohdalla ei taida olla sellaisesta toivoa, mutta kuinka ollakaan, laittaessani Lovalle loimea päälle ekaa kertaa sovituksen jälkeen se ei mennyt karkuun!? Saattoi kyllä hyvinkin olla sattumaa, en usko vielä ennen kuin näen näin tapahtuvan useamman kerran. ;)

BOTin lisäksi nappasin Berran pisteeltä kolme ohjatun noudon kapulaa. Oon tainnut aiemminkin hehkuttaa Berran myyntipistettä ja niin teen nytkin, sain taas ihan pyytämättä alennusta ostoksistani eikä kapuloille jäänyt paljoakaan hintaa. :) Tunnarikapuloita ei harmikseni heillä ollut pisteellä myynnissä, joten ne jäi vielä roikkumaan hankintalistalle.

Pakko muuten vielä mainita Lovan huimasti parantuneesta häkkikäytöksestä! Saatoin jättää tytön lepäämään kangashäkkiin siksi aikaa, kun itse olin seuraamassa flyballia tai ostoksilla. Ennen en olisi uskaltanut (tuli verkosta läpi...), mutta enää tällaista ongelmaa ei ole. Hurraa! :)